Gripen E/F: Tulevaisuuden kestävä ohjelmistorakenne
Nykyaikainen sodankäynti on yhä riippuvaisempaa tietokoneista. Sen myötä ohjelmistopäivitykset vaikuttavat yhä enemmän siihen, miten hävittäjät säilyvät toimintakykyisinä pitkälle tulevaisuuteen. Air & Space -lehden haastattelussa Saabin Gripen E/F ‑liiketoimintayksikön ohjelmajohtaja Johan Segertoft kertoo päivityksistä, datakerroksista, koodauksesta ja paljosta muusta.
Tekninen kehitys on muutaman viime vuoden aikana tehnyt häiveominaisuuksista vanhanaikaisia ja tarpeettomia. Lentokoneen tehokkuutta ei enää mitata nopeudella tai ketteryydellä, vaan sillä, miten hyvin se pysty hyödyntämään tietokoneidensa tehoa vastustajien voittamiseksi. Juuri tätä varten suunniteltu Gripen erottuu kilpailijoistaan siinä, missä määrin kone on rakentunut elektronisen sodankäynnin järjestelmän ympärille.
Muut nykyiset koneet painottavat erinomaisuuttaan kaartotaistelussa paremman työntövoima-painosuhteen ansiosta, mutta Gripen päihittää muut näköetäisyyttä suuremmilla etäisyyksillä käytävässä taistelussa. Se ei ole mikään yllätys, sillä Gripenin ominaisuuksiin kuuluvat maailman uudenaikaisimpiin lukeutuva sensorivarustus sekä parhaat tutkaohjatut aseet ja ohjukset.
”Gripen E on varustettu huippuluokan sensoreilla, mutta niiden hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla edellyttää tehokkaita tietokoneita, jotka yhdistävät nämä tiedot ja tarjoavat ne lentäjälle muodossa, joka auttaa häntä parhaiten suorittamaan tehtävänsä”, Segertoft kertoo.
Tehdäkseen asian maallikolle helpommin ymmärrettäväksi Segertoft vertaa Gripen E ‑konetta iPhoneen. Gripenissä päivitettävyys on otettu huomioon jo konseptivaiheessa. Sen edellytys oli, että koneen avioniikka-arkkitehtuuri on avoin ja taktisesta hallinnasta vastaavasta osasta tehdään päivitettävä (kuten iPhone). Se tarkoittaa, että Gripenin tutkat ja muut sensorit, asejärjestelmät jne. voidaan koneen elinkaaren aikana päivittää säännöllisesti uhkaympäristöä vastaavaksi ilman, että se vaikuttaa koneen muihin osiin.
Segertoftin mukaan hävittäjän kehittäminen niin, että sen konfiguraatioiden määrä on ääretön, vaatii koneen tekemistä uusiksi alusta alkaen. ”Olen kuullut, että monet tällä alalla ovat yrittäneet vastaavaa ja luopuneet ajatuksesta, koska ovat pitäneet sitä mahdottomana”, Segertoft kertoo Air & Space ‑lehdelle. ”Sen rakentaminen oli suorastaan naiivin urhea yritys”, hän lisää. Se oli ruotsalaista filosofiaa parhaimmillaan – kokeillaan jotakin uutta ja yksinkertaistetaan sitä, kunnes se on paras ja ainoa tarjolla oleva versio.
Lue Air & Space -lehden artikkeli täältä: https://www.airspacemag.com/military-aviation/smart-fighter-180976751/