Ilmatorjunta maasta on entistä ratkaisevampaa taistelukentän uhkien muuttuessa

Maasta suoritettava ilmatorjunta (GBAD) – siirrettävien tai kiinteiden ohjusalustojen käyttö suojaamaan maassa toimivia joukkoja ilmateitse tapahtuvalta hyökkäykseltä – on toimivaksi osoitettu käytäntö jo noin vuosisadan takaa. Yhtä merkittävä kuin nyt se ei vielä ole ollut, koska nykyajan taistelukenttä on monitahoinen ja monikerroksinen sarja erilaisia uhkia.

– Tarvitsemme joustavamman, mobiilimman vastauksen haasteisiin, joita maailmalla on nyt vastassaan, sillä geopoliittiset todellisuudet ovat monimutkaisempia, aseet kehittyneempiä ja helpommin saatavilla kuin koskaan aiemmin. GBAD on osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa kansakuntien puolustusvalmiuksiin, toteaa Saabin GBAD-ohjusjärjestelmien myynnin teknisen tuen johtaja Emil Holm.

Perinteinen taistelumaisema

Saabilla on monien vuosien kokemus GBAD-järjestelmien kehittämisestä. Yhtiön laserohjattu lyhyen kantaman RBS 70 -ilmatorjuntaohjusjärjestelmä on ollut monien maiden, Suomi mukaan lukien (Puolustusvoimissa järjestelmä tunnetaan paremmin nimellä ITO 05 ja ITO 05M), aseistuksen perusta sen jälkeen, kun sen ensimmäinen versio kehitettiin vuosina 1967–1977 alun perin Ruotsin puolustusministeriön materiaalilaitokselle (FMV). 

RBS 70 ei ollut täysin siirrettävä 30 sekunnin toimintavalmiusajalla. Sen käyttöönotto kesti pitempään tai sitä käytettiin yhdessä muiden RBS 70 -yksiköiden kanssa siirrettäväksi yhdessä mobiilisti suojeltavan kaluston kanssa; ilmasta kohdistuva uhka koostui useimmiten matalalla lentävistä hävittäjistä ja taisteluhelikoptereista.

Saabin myöhemmät teknologiapäivitykset, jotka huipentuivat RBS 70 NG -järjestelmään, olivat tervetulleita parannuksia mutta eivät pohjimmiltaan muuttaneet peruskäyttötapaa. Sittemmin Saab on keskittynyt GBAD:n tuotepuoleen ja olemassa olevien järjestelmien kehittämiseen, eivätkä kilpailijatkaan ole lanseeranneet uusia malleja. Miksi näin on käynyt?

– Olemme eläneet suhteellisen rauhanomaisia aikoja, Emil Holm summaa.

– Kylmä sota oli ohi ja Euroopassa vallitsi idän ja lännen välillä suhteellisen rauhallinen tilanne. Suurimmat konfliktit, kuten Afganistan ja Irak, olivat lyhyitä sotia, joita seurasi pitkät rauhanturvaamis- ja rauhaanpakottamistoiminta.

– GBAD:n ”uhkaluettelo” ei ollut muuttunut. Todennäköisimmin uhkana oli potkurikone, vihollisen pakolaisleireihin heittämät käsikranaatit tai kranaatinheitintuli.

Niinpä osassa maita päätettiin olla käyttämättä varoja GBAD-järjestelmien ajanmukaistamiseen. Toisaalta ostettiin paremmilla sensoreilla varustettuja hävittäjiä.

– Markkinat ovat olleet varsin rauhalliset, Holm toteaa.

Muuttuvat uhkakuvat

Viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana maisema on silti muuttunut yhä epävarmemmaksi. Ensimmäisenä muuttui maailmanlaajuinen geopolitiikka.

– Jotkut poliitikot ja maat ovat omaksuneet entistä kansallismielisemmän politiikan, Holm muistuttaa.

– Eri puolilla maailmaa nousee uusia voimia, ja koska taloudet toimivat hyvin, puolustusbudjetit kasvavat. Kansakunnilla on pyrkimys käyttää enemmän rahaa puolustukseen.

– Kansainvälisten tapahtumat ovat saaneet ymmärtämään, että vuosikausien hiljaisuus ei välttämättä jatku yhtä rauhallisena. Maat ovat alkaneet pohtia kansallista koskemattomuutta ja omaa suojeluaan rauhanturvaoperaatioiden sijaan, joten niiden on ryhdyttävä käyttämään puolustusmäärärahoja itsensä eikä pelkästään muiden suojeluun. Osa valtioista käyttää paljon varoja varastossa olevan aseistuksensa päivittämiseen.

Toinen muutos on ollut aseteknologian kehittyminen. Miehittämättömien ilma-alusjärjestelmien (UAS) ja miehittämättömien ilma-alusten (UAV) teknologian leviäminen on laajentanut tuntuvasti hyökkäys- ja häirintämahdollisuuksia, samoin tämän teknologian kaupallinen saattavuus. Muistanette Gatwickin lentoaseman drooniongelmat vuonna 2018?

– Hävittäjälentokoneteknologia on edistynyt koko ajan, ja siihen on panostettu rahaa. Uskoakseni tämä on johtunut rauhanturvaamistehtävistä, on alettu kiinnittää huomiota henkilöstötappioihin enemmän kuin maailmansotien aikaan. Juuri siksi eli ihmishenkien säästämiseksi UAS- ja UAV-järjestelmiin on investoitu niin paljon, Emil Holm selventää.

– Ennen GBAD-investointitaukoa muista UAS-järjestelmistä ei juurikaan näkynyt merkkejä, paitsi Predator-tyyppisiä isoja tiedusteludrooneja, jotka lentävät hyvin korkealla. Äkkiä markkinoilla onkin aseistettuja drooneja, loitering munition –liitopommeja ja drooniparvia. GBAD:llä on edelleen perinteiset kohteensa ja uhkansa, kuten taisteluhelikopterit, hävittäjät sekä pommikoneet, mutta nykyiset miehittämättömät droonit ja tykistötulituksen kranaatti-iskut kuuluvat myös aselajimme alaan. Meidän on kyettävä vastaamaan myös niihin.

Nämä teknologiat laajentavat taistelukenttää. GBAD-järjestelmän valmiudet laajenevat entisestään kevytrakenteisten tutkien myötä, esimerkkinä Saabin Giraffe 1X -tutka. Maalta suoritettavan ilmatorjunnan liikkuvuuden on parannuttava huomattavasti pysyäkseen alati liikkuvien uhkien mukana ja vastatakseen niihin niin maaseudulla kuin kaupunkien keskustoissakin. Ihmisvoimainen GBAD-järjestelmä ei tarjoa tähän valmiuksia. Seuraavassa vaiheessa teknologia on integroitava ajoneuvoihin, missä Saab on jo edelläkävijä uuden liikkuvan MSHORAD-järjestelmän myötä.

– Vaatimukset ovat muuttuneet, Holm tiivistää.