Saab B17

Saab B17 otettiin palveluskäyttöön vuonna 1942. Se oli ensimmäinen Saab-lentokone.

Vuonna 1938 ruotsalainen lentokonetehdas ASJA suunnitteli kokometallisen yksimoottorisen tiedustelukoneen/pommittajan, jonka tyyppinimi oli L-10. Saman vuoden marraskuun 11. päivänä Ruotsin puolustusvoimien hankintaosasto tilasi koneesta kaksi prototyyppiä tyyppinimellä P 7. Myöhemmin tyyppinimeksi muutettiin Saab 17, joten sitä tuli ensimmäinen Saab-lentokone.

Kone oli monin tavoin innovatiivinen. Laskutelineet olivat sisäänvedettävät ja verhottu virtaviivaisin suojapellein, joiden avulla alaslaskettuja laskutelineitä voitiin käyttää syöksyjarruina syöksypommituksissa. Pyörien tilalle voitiin asentaa sukset, ja kone oli mahdollista varustaa myös kiinteillä kellukkeilla.

Ensilento 18.5.1940 osoittautui melkoisen vaaralliseksi, kun vielä kehitysvaiheessa ollut ohjauspyörä irtosi ennen laskeutumista. Tätä tapausta lukuun ottamatta koelentäjä Claes Smith oli ensilentoon tyytyväinen.

Joulukuussa 1940 tehtiin ensimmäinen kahdeksan koneen tilaus. Kaiken kaikkiaan Saab 17 ‑koneita valmistettiin 324 kappaletta kolmena eri versiona: B 17A, B 17B ja B 17C. Näiden kolmen version suurin keskinäinen ero olivat erilaiset moottorit. Saab 17 poistettiin taistelukäytöstä vuonna 1948, minkä jälkeen siviilirekisteriin merkittyjä lentokoneita käytettiin esimerkiksi maalinhinauskoneina Suomessa (1959-1961) ja Itävallassa. Vuodesta 1947 alkaen toimitettiin Etiopian ilmavoimille 46 B 17A -konetta, joista viimeiset poistettiin palveluksesta vasta 1968.

Konemallia on nykyään lentokuntoisena yksi yksilö. Saab 17A nro 17239 (Blå Johan) entisöitiin lentokelpoiseksi Saabin 60-vuotisjuhlaa varten 1997, ja se on esiintyy edelleen lukuisissa lentonäytöksissä niin Ruotsissa kuin muissakin maissa.

Tiedot ja suorituskyky

Moottori: SFA STWC-3, 1 065 hv

Suurin lentoonlähtöpaino: 3 790 kg

Suurin nopeus: 435 km/h

Lakikorkeus: 8 700 m